Työnantajat pulassa! Nyt pitää panostaa ihmisiin
Työmarkkinoilla on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon liikehdintää ja epävarmuutta. Koronan aikana ihmiset ovat myös alkaneet miettiä mitä elämältään haluavat ja tämä on näkynyt muun muassa siten, että ihmiset ovat vaihtaneet alaa ahkerasti.
Tilanne oli toki sama ennen koronaa kaksi vuotta sitten. Ei aivan niin p*ska, mutta vähintäänkin hälyyttävä koska sopivia osaajia ei tunnu löytyvän.
Kaikki me varmasti tiedostamme mm. hoiva-, rakennus-, teollisuus- ja siivousalan työvoimapulan isoimpina työmarkkinoiden kehityksen pullonkauloina. Ei vain ole ihmisiä, mutta ongelmahan ulottuu lähes kaikille aloille tällä hetkellä.
Erityisesti pulaa on Suomen 200 ammatista noin neljäsosalla. Suomen Yrittäjien tekemän gallupin mukaan kaikista Suomen yrityksistä yli 40 % kärsii sopivan työvoiman puutteesta. Tämä siis tarkoittaa, että yli 120 000 yritystä "seisoo paikallaan" kun ei löydy osaajia. Samaan aikaan on 260 000 työtöntä, keitä ei kiinnosta juuri nyt 170 000 avoinna olevaa työpaikkaa. Ongelma siis on, että työpaikat ja osaaminen eivät kohtaa. Isona haasteena näen myös sen, että Suomen tukiverkosto on jopa "liian hyvä", koska ihmisiä ei saada revittyä edes kotiovelta töihin. Saman rahan saa kotona makaamalla.
Keskuskauppakamari teki tutkimuksen, jonka mukaan yritykset pitävät rekrytoinnin suurimpana haasteena, että hakijoita ei yksinkertaisesti ole vapaisiin työpaikkoihin, hakijoilla on vähäinen työkokemus ja kilpailu työntekijöistä on kiristynyt.
Kyllähän niitä hakijoita on, tälläkin hetkellä 260 000. Kysymys on siitä, miten nämä kaksi saadan samalle polulle jos osaaminen, palkkataso tai houkuttelevuus ei riitä. Ja siihen joutuu molemmat osapuolet tekemään duunia.
Voiko tässä olla myös se tilanne, että yritykset ovat unohtaneet miten markkinoida omaa työympäristöää, miten vaikuttaa kiinnostavalta työpaikalta, miten yritys pysyy kilpailukykyisenä? Työantajan täytyy ahkerammin myydä omaa ympäristöään työnhakijalle jos nykyinen tapa ei riitä. ja myynnin tueksi pitää löytää asioita (kulttuuri, johtaminen, palkkamallit jne.), jotka houkuttavat.
Omasta mielestäni ollaan sorruttu liikaa siihen, että yritykset voivoitteleva vallitsevaa kurjuutta, mutta eivät ole valmiita tekemään asioiden eteen oikeasti töitä. Ja varmasti ollaankin valmiita, kun vaan tiedettäisiin mitä tehdä ja uskallettaisiin tehdä. Tämäkin voisi ainakin osittain ratketa siten, että kysytään työnhakijalta/ markkinoilta?
Kunnallisella puolella ollaan otettu hienosti härkää sarvista ja kääritty hihat. Ainakin osa kunnista on tunnistanut sen, että heidän on pakko miettiä boksin ulkopuolelta, miten markkinoida itseään mielekkäänä asuinpaikkana. Syöttinä on ollut mm. tontteja, palveluita tai vastaavia rahallisia ja perus elämiseen liittyviä insentiivejä, jotka ovat selkeästi toimineet. Eikö samaa voisi ideoida yksityisellä sektorilla?
Kuntien maine hyvinä työnantajina, hyvä henkilöstöpolitiikka sekä työntekijäkokemus ovat asioita, joita kuntapäättäjät ovat nostaneet esiin tärkeinä rekrytoinnin onnistumisen elementteinä. Ja samahan pätee yrityksiin. Toisesta ihmisestä välittäminen on jotenkin korostunut ja osittain se on jo huomattukin.
Mitä siis yritykset voivat tehdä paremmin, jotta ne näyttäytyisivät houkuttelevimmilta työnhakijan silmissä?
Ensin pitää hoitaa mielestäni siis kotikenttä kuntoon. Helpoin, jos nyt näin voi sanoa, reitti on ratkaista miten suomalaiset saadaan työllistettyä, koska ne ovat nopeasti saatavilla ja ymmärtävät kieltä.
Toiseksi yritysten tulisi miettiä, miksi työnhakijat tulisivat heille töihin ja mitä yritysten täytyy muuttaa, että olisivat mielenkiintoisempia hakijoiden silmissä. Miten yritykset voivat kehittää omaa työympäristöään hakijoille mielenkiintoisemmaksi? Ovatko yrityksen esimiehet sellaisia, jotka edustavat yrityksen arvoja ja tavoitteita aidosti vai onko kulttuuri kulahtanut tässä noususuhdanteessa paikalleen. Jollain tavalla pitää ehkä kuitenkin uudistua.
Toki tarvitaan työmarkkinoiden rakenteellisiakin muutoksia, mutta niiden läpimenossa kestää ties kuinka pitkään. Hihat pitää kääriä nyt ja muutoksia pitää saada aikaiseksi nyt.
Tällä hetkellä työvoimapulan top15 ammattiin kuuluu mm. puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjät. Aikaisempaa taustaa ei vaadita, joten tämä olisi loistava mahdollisuus alanvaihtajille. Työn aloittaminen vaatii toki kevyen koulutuksen ja matkan varrella sparraamista, mutta moni saataisiin työllistettyä nopeastikin. Voisiko "pikakoulutukset" tai työssäoppisen polun rakentaa useampaan ammattiin niin, että se palvelisi esimerkiksi juurikin kokemattomia alanvaihtajia.
Hirmukin on luonut uuden korren kekoon, jonka avulla meidän rekrytiimi pystyy toivottavasti paremmin vastaamaan mm. kokemattomien hakijoiden työllistämisen haasteeseen ja palvelemaan siten niin työnhakijoita kuin työnantajiakin paremmin. Olemme aloittaneet järjesteämään myynnin pikakoulutuksia, joista ensimmäinen koulutus kestää vain yhden päivän.
Tällaisen myynnin lyhyen oppimäärän kautta työntekijä saa käytännönharjoittelun ja opetuksen kautta hyvän käsityksen siitä, millä tavalla hän onnistuu juurikin myynti- ja asiakaspalvelutyössä parhaiten. Ja mitkä ovat työn teon kannalta oikeita suoritteita. Samalla työntekijä voi varmistua työn luonteesta ja siitä onko työ sellaista, joka häntä aidosti kiinnostaa.
Tätäkin opin polkua voidaan pidentää Hirmun toimesta, mutta seuraava askel on päästä asiakkaan arkeen ja laittaa opitut asiat käytäntöön. Jatkokoulutuksen ja sparrauksen hoitaa siis lopullinen työnantaja.
Olisi hienoa kuulla niin työnantajan kuin työnhakijankin ajatuksia siitä, miten tällainen kumppanin järjestämä myynnin ja asiakaspalvelu yhden päivän "pikakoulutus" edistäisi työllistymistä/ rekrytoitumista? Mitä koulutuksen pitää pitää sisällään, että se palvele kumpaakin osapuolta?
//Mika
